Resting bitch face ja muita totuuksia kirjoittajasta

”Seisoskellessaan taikka hitaasti liikkuessaan kirahvi tekee arvokkaan ja ylvään vaikutuksen tarkkaillessaan maailmaa korkeuksistaan kirkkain ja hyväntahtoisin, mutta hieman välinpitämättömin silmäyksin.

Vaikutelma muuttuu suuresti, kun kirahvi säntää juoksuun. Kirahvin juoksu on kömpelön, raskaan ja laiskan näköistä lönköttämistä. Tällä tyylillään kirahvi kuitenkin etenee varsin nopeasti. Nopeus ei perustu jalkojen vilkkaaseen liikkeeseen, vaan askelten pituuteen, joka on 4–5 metriä.

Kaaduttuaan tai muuten maasta noustessaan niiden nouseminen jaloilleen on pitkä rituaali. Ne joutuvat tasapainottelemaan vaihtamalla pitkän niskansa asentoa puolelta toiselle.”

(Lähde: Tunturisusi-sivusto)

 

Oman olemuksensa tarkkasilmäisen kuvauksen löytäminen luontosivustolta saattaisi hämätä osaa tämän blogin kahdesta lukijasta, mutta ei minua. On helpottavaa tietää, että maailmassa on toistaiseksi ainakin yli 60 000 muuta kaltaistani eläintä, joilla on jatkuva resting bitch face ja kilometrin mittaiset tumpelot jalat, joilla pääsee kovaa mutta ei nätisti.

Kerrottakoon ilmiasuni selvän kirahvimaisuuden lisäksi minusta jokunen muukin seikka. 

Puskaradiotietojen mukaan olen työpaikkani toiseksi pelottavin henkilö. Liittynee em. tosikkonaamaan ja pilkkuvirheistä niuhottamiseen. Vihaan somea, mikä on hieno lähtökohta tehdä työkseen muun muassa someasiantuntijan duunia. Liityin juuri kahden ja puolen vuoden sometauon jälkeen uudelleen Instagramiin, ja yritän luoda someen tervettä suhdetta rakentamalla hiljalleen täydellistä mielensäylevöittämisen feediä. Saa seurata  ja vinkata feediini hauskoja ja rouheita tilejä!

Useimmiten päälläni ovat pitkät kalsarit ja taskussani koirankakkapusseja, mutta rakastan myös pillifarkkuja, maihareita, nahkatakkeja, kuluneita t-paitoja ja siipirajauksia. Yritän tehdä kestävämpiä kulutusvalintoja, mutta sillä saralla on vielä paljon oppimista. Seuraavaksi tahtoisin onnistua haasteessa, jossa ei osteta uusia vaatteita vuoteen.

Uskon ravinnossa huijauspäiviin ja liikunnassa raivopäisyydellä rentoutumiseen. Olen entinen urheilija, joka nörttilöystyi vuosia tietokoneen edessä ja skarppasi säikähdettyään kroppansa rapistumista jo ennen kolmikymppisiä. Hoidan kaunokirjallista sivistystäni äänikirjajuoksulenkeillä, ja tällä hetkellä lenkkipoluilla korvissani soljuu Anni Kytömäen Margarita.

Isona tahtoisin kirjailijaksi. Katsotaan, kuinka siinä käy. Kasvatan parhaillaan siihen pakaralihaksia.

En pidä kovin paljon ihmisistä, mutta niistä joista pidän, pidän kuin hullu puurosta. Eniten rakastan omaa Insinööriäni. Hänkin on hieman hullu, sillä sain sormuksen vasempaan nimettömääni puolitoista vuotta sitten. Hääkliimaksi juhlitaan heinäkuussa Tampereen Kalevassa.

Ihmisten sijaan rakastan melkein ehdoitta koiria. Kotonani minulla on amerikankarvatonterrieri lempinimeltään Nahka, jota ilman nauraisin merkittävästi vähemmän. Eli elämäni olisi aika paljon huonompaa.

Ja niin, en osaa tanssia. Se on kyllä työn alla. Kävimme juuri häävalssikurssilla enkä kuollut. Siitä ja monesta muusta epämorsiamen naimaneuroosista luvassa lisää myöhemmin.

Tervetuloa seuraamaan blogia, jonka ainut tarkoitus on palvella kirjoittajansa tarvetta kertoa tarinoita just siitä mistä sattuu milloinkin huvittamaan.

Kirahvikuva: ronbd Pixabay

SEURAAVA ARTIKKELI Kuinka päättää häiden päivämäärä (kuukautiskierron mukaan)

Seuraa Instagramissa: @annueiosaatanssia

Seuraa Bloglovin’issa: Annu ei osaa tanssia

3 vastausta artikkeliin “Resting bitch face ja muita totuuksia kirjoittajasta”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *