Aikuisena hiihtäminen voikin olla ihanaa

Suihk, suihk, suihk.

Sukset, jotka vielä eilen olivat tuntuneet kömpelöiltä jalkoihin liimatuilta epäraajoilta, suhisivat sukkelasti suojalumisella ladulla. Suihk, suihk. Kummallinen voimantunne vilisti kantapäistä hartioihin. Minä osaan! Minä pystyn! Suihk, suihk!

Ensin jännitti, pääsenkö eteenpäin. Sitten se, pääsenkö ylöspäin. Alaspäin en ainakaan rupea! Paitsi että rupesin.

Pylly pitkällä, sauvat takana – aivan kuin joku, joka olisi tehnyt tätä useamminkin viimeisen viidentoista vuoden aikana. Nätisti aurasin Peltosillani jopa sen väristyksiä aiheuttavan mäen, jonka huipulta en nähnyt alas asti.

Kolmantena hiihtopäivänä mietin, kuinka monta muuta mörköä päässäni oli. Mörköä, joita en ollut uskaltanut / kehdannut / viitsinyt kohdata, koska voisin epäonnistua tai olla yksinkertaisesti huono.

En ollut hiihtänyt viiteentoista vuoteen. Syynä olivat lähinnä traumat peruskoulun liikuntatunneilta.

Aikuisena hiihtäminen voikin olla ihanaa. Mikä oivallus!

Neljäntenä hiihtopäivänä lähdimme kunnostamattomalle reitille kohti Kuontivaaraa. Matkalla ei siis ollut valmista latua, vain moottorikelkan liiskaama pohja.

Insinööri hiihti edellä ja työnsi suksenkärjillään meille latua, minä suihkin silmät ymmyrkäisinä perässä, pää hartioilla pyörien.

Sattui lomamme kaunein sää: kaksi astetta pakkasta, pilviharson välistä välkkyi sininen taivas. Kaamosaurinko värjäsi irrallaan leijailevat hattarat vaaleanpunaisiksi.

Suojan jälkeen oli yöllä satanut joka puolelle viiden sentin kerros samettista puuterilunta. Puut olivat saaneet siitä jälleen valkoisen kuorrutteen, ja suksien alla tuntui kuin olisi liukunut plyyssimatolla myötäkarvaan.

Hiihdimme läpi soiden ja matalien kuusikoiden, yli solisevien metsäpurojen. Tyyni hiljaisuus ympäröi meitä kaikkialla. Missään ei näkynyt ristinsielua. Puuterilumen vaimentama, astetta pehmeämpi suihk! kuulosti siinä äänettömyydessä tavallistakin suihkausta ilahduttavammalta.

Melkein itkin, niin kaunista siellä oli!

En kuitenkaan itkenyt. Mökillä huomasin, että oli käynyt päinvastoin. Leukani olivat jumissa ja kipeät, koska olin hymyillyt kaksi ja puoli tuntia putkeen.

Jos olet ollut yhtä jäärä kuin minä, etkä ole laittanut suksia jalkaasi aikuisiällä, suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan fiilistelyhiihtoa.

Pro-vinkki: Älä koskaan lähde hiihtoretkelle ilman eväitä.

 

Keitimme joka reissulle termokseen lämpimän juoman. Ensimmäisinä päivinä maitokaakaon, jonka kaveriksi pakkasimme mukaan minttupullon. Viimeisinä päivinä minttu loppui, ja lantrasimme kuksiimme mustaa kahvia kermaliköörillä.

Uuttusuon taukomajalla ryhdyin ensimmäisenä hiihtopäivänä siveelliseksi. Pullo piiloon! Mitä jos tuo äityli paheksuu, kun tässä tällä lailla julkeasti hänen muksujensa edessä viinaa kaadellaan?

– No jos sä olisit toi äityli, niin mitä sä ajattelisit? Insinööri kysyi.

– No mä tietty ajattelisin, että ihan jees.

– Mä luulen, että se ajattelee, että vitsit noi osaa pitää hauskaa. Ja miksi mulla on vaan tätä sporttijuomaa?

– …

– Ja tämän lenkin jälkeen noi varmaan menee harrastamaan seksiä. Ja mä menen vittu venyttelemään…!

– !!!!

EDELLINEN ARTIKKELI Pakoauto pohjoiseen

SEURAAVA ARTIKKELI Koronavuoden henkinen tilinpäätös

Seuraa Instagramissa: @annueiosaatanssia

Seuraa Bloglovin’issa: Annu ei osaa tanssia

0